Kolmas lapsemme syntyi tammikuussa ja olemme ehtineet nyt opetella kolmen kuukauden ajan viisihenkisenä perheenä elämistä. Vaikka monesti sanotaan, että siinä se kolmas menee kuin kaksi edellistäkin, niin tämän lyhyen kokemukseni mukaan kolmas lapsi tuo mukanaan ilon ja onnen lisäksi myös pieniä haasteita arkeen.
Ensimmäinen ongelma huomattiin heti synnytyssairaalasta lähdettyä. Miten ihmeessä auton takapenkille mahtuu kolme turvaistuinta? Tämä ei ollutkaan kovin helppo palapeli ratkottavaksi. Netistä löytyi onneksi vinkkejä kapeista turvaistuimista ja tarkat mitat eri automallien takapenkkien leveydestä. Vaikka turvaistuimet päivitettiin kapeampiin malleihin ja niiden järjestystä autossa vaihdettiin, näyttää siltä, että auton vaihto on edessä.
Toinen arvattavissa oleva haaste on ajankäyttö. Tällä kertaa ei ole ollut aikaa istua tuntikausia sohvalla vauvaa imettämässä. Onneksi kolmas lapsemme vaikuttaa olevan helposti sopeutuvaa tyyppiä, joka syö ja nukkuu siellä, missä satumme olemaan. Aktiivinen elämä kolmen lapsen kanssa helpottuu tämän ansiosta huomattavasti. Vauva onkin ruokaillut esimerkiksi vanhempainyhdistyksen kokouksessa, museossa ja puiston penkillä. Vaippa on vaihtunut sujuvasti vaikka turvakaukalossa, jos muuta paikkaa ei ole löytynyt.
Kotitöiden määrä on myös kasvanut kolmannen lapsen myötä. Joku saattaa ajatella, että äkkiäkös sitä pesee muutaman pienen vaatteen muun pyykin seassa. No totta sekin, mutta normaalin pyykin lisäksi saattaa vaipan vuotamisen takia olla pestävänä esimerkiksi parisängyn lakanat ja petauspatja.
Myös kaupassa käyminen kolmen lapsen kanssa on vähintäänkin mielenkiintoista. Erään kerran yritimme käydä nopeasti paikallisessa L-alkuisessa liikkeessä. Kassajonossa ollessamme vauvaa ei enää kaupassa oleminen huvittanut ja hän aloitti aikamoisen itkun. Yritin hyssytellä itkevää vauvaa ja toinen lapsi alkoi samalla nostella ostoksia hihnalle. No kuinka ollakaan, hänen käteensä osui kananmunapaketti, joka tietenkin levisi kaupan lattialle. Siinä kohtaa äidillä oli kyllä vitsit vähissä, mutta kassa kuulutti tyynen rauhallisesti siivousapua ja takanani ollut nainen alkoi auttaa ostosten laittamisessa hihnalle. Sain vielä uuden kananmunapaketin ja kun vauvakin lopulta rauhoittui, poistuimme kaupasta hymyssä suin.
Vaikka uutta arkea on joutunut hiukan opettelemaan, perhe-elämän positiiviset puolet onneksi voittavat ylivoimaisesti. Vauva-arki on ollut tällä kertaa helpompaa, johtuen varmasti aiemmista kokemuksista ja rennommasta suhtautumisesta. Enää ei tarvitse tavoitella täydellistä vanhemmuutta. Ja minusta on erityisen mahtavaa päästä vielä kerran kokemaan vauva-aika. Nyt, kun on jo kaksi isompaa lasta, vihdoin ymmärrän, mitä tarkoitetaan sillä, että nauti vauva-ajasta, lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kirjoittaja: Riikka Rannikko
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran 26.4. Nokian uutisissa.
