Maaliskuu toi mukanaan suuria muutoksia arkeemme. Isoin ja odotetuin muutos oli muutto vuokrakaksiosta uuteen, omaan kotiimme. Samalla odotimme arjen normalisoitumista rakentamisen jälkeen.
Mistään normaalista ei kuitenkaan ole voinut edes haaveilla. Hieman yllättäen saman kuukauden aikana aloitin uudessa työpaikassa ja vain kuuden työpäivän jälkeen työskentelypaikkani siirtyi määräämättömäksi ajaksi kotiin. Meidän kaikkien onneksi, uuteen kotiimme.
Korona-ajan rajoitukset ovat vaikuttaneet paljon perheemme arkeen. Olemme tehneet puolisoni kanssa molemmat etätöitä ja samaan aikaan olemme toimineet ”opettajina” koululaiselle sekä ”varhaiskasvattajina” kahdelle pienemmälle lapsellemme.
Arjestamme ovat puuttuneet kaikki harrastukset ja sosiaaliset tapaamiset. Tilalle on kuitenkin tullut paljon uudenlaisia vaatimuksia ja vanhemmille uusia rooleja. Koko tukiverkosto ikään kuin pyyhkäistiin kerralla pois ja olemme olleet omillamme.
Meidän vanhempien vastuullamme on ollut huolehtia omien töidemme rinnalla siitä, että lastemme arki on sujuvaa. Tähän on kuulunut muun muassa se, että koululainen suoriutuu tehtävistään, lapset saavat lämpimän ruoan ajallaan, he liikkuvat ja ulkoilevat tarpeeksi sekä syliä ja huomiota olisi tarjolla riittävästi myös päivisin. Tietysti teen tämän kaiken mielelläni, mutta siihen on syynsä, että normaalisti lapset ovat koulussa ja varhaiskasvatuksen parissa vanhempien työpäivien aikana.
Menneet viikot ovat opettaneet sen, että koulu on paljon muutakin kuin konkreettista opetusta. Koululaisen arjesta on puuttunut monta tärkeää asiaa ilman lähiopetusta. Samoin harrastustoiminnan tärkeys on näyttäytynyt aivan uudella tavalla. Me emme vanhempina pysty korvaamaan seurojen tekemää työtä, vaikka liikummekin paljon yhdessä. Lapset tarvitsevat sosiaalisia kontakteja, yhteisöllisyyttä ja myös muita auktoriteetteja omien vanhempien lisäksi.
Olen kiitollinen, että olemme saaneet olla terveinä ja koko perhe yhdessä kotona. Tiiviissä yhdessä olossa on myös paljon hyvää. Tämän jälkeen arvostan kuitenkin entistä enemmän laadukasta koulu- ja varhaiskasvatuksen verkostoa, kouluruokaa, vapaa-ajan palveluita sekä harrastustoimintaa. Toivonkin, että syksyä kohden voimme siirtyä takaisin normaalimpaan arkeen. Samalla olisi tärkeää muistaa antaa myös kiitosta kunnan sekä seurojen tekemästä arvokkaasta työstä lapsiperheiden hyväksi.
Kirjoittaja: Kolmen pojan äiti Sari Sahonen
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Nokian uutisissa 3.6.2020
