Aamulla ennen kuin aloin varsinaisesti tekemään töitä, silmiini osui mielenkiintoinen postaus LinkedIn:ssä. Kirjoittaja kertoi, kuinka oli uppoutunut keskusteluun tuntemattoman ihmisen kanssa bussissa. Tämä tuntematon mies oli kysynyt häneltä: ”Jos elämästäsi kirjoitettaisiin kirja, mikä sen luvun nimi olisi, jota elät tällä hetkellä?”. Hän oli tuolloin nuori äiti ja hänen vastauksensa kysymykseen oli ”Nalkissa”. Tämän julkaisun alle oli tullut kommentteina mitä erilaisempia elämäntilanteita, osa positiivisempia ja osa vähän hankalampia. Otaksun, että ne hankalimmat tilanteet ei tule julkaistuksi LinkedIn:ssä.
Huomasin ajatuksissa palaavani tähän julkaisuun päivän mittaan. Mietin oman kirjani luvun nimeä. Minulla on tällä hetkellä riittävästi töitä, joihin suhtaudun intohimolla, ihana aviomies ja kaksi pientä lasta. Vapaa-aika menee lasten kanssa ja lisäksi puuhailen monessa järjestössä aktiivisesti mukana. Minun elämääni voisi tällä hetkellä kuvata sanoilla kiire, ruuhkavuodet tai innostus. Ehkä vastaukseni kysymykseen olisi täynnä.
Eräs nokialainen äiti ja ystäväni kommentoi julkaisun alle, että hänen lukunsa olisi nimeltään: ”Tarvitseeko revetä ihan joka paikkaan”. On tunnettu fakta, että tuo kaveri on monessa mukana ja samalla vastuullisessa asemassa työelämässä ja perhekin vielä huolehdittavana. Joskus pitäisi osata myös sanoa ei. Se on itsellenikin hankalaa, kun maailmassa on niin paljon mielenkiintoista opittavaa, jännittävää tehtävää ja riittävästi myös epäkohtia, jotka tahtoisin oikaista.
Palaan ajatuksissani kuitenkin siihen, miksi nuorelle äidille tilanne tuntui ansalta ja mitä me muut tai yhteiskunta voisimme tehdä auttaaksemme tällaisessa tilanteessa. Kun lapset ovat pieniä, oma aika on vähissä ja ensimmäisen lapsen kohdalla elämänmuutos valtava. Arki voi tuntua olevan yksinkertaisesti liikaa ja hätäulostietä ei ole. Tällaisessa tilanteessa pienetkin asiat voivat tuntua valtavilta. Tällä viikolla on päiväkodeissa ja kouluissa ollut pari eväspäivää. Kun tilanne on muuten hankala, voi jopa tällainen pieni asia olla perheelle liikaa ja pallot ei pysykään enää ilmassa. Onneksi päiväkoteihin saatiin syötävää myös niille, joilla eväitä ei mukana ollut.
Yritetään pitää toisistamme huolta, mutta tärkeää on arjessa muistaa myös oma jaksaminen. Mikä sinun lukusi olisi nimeltään?