Meidän perheemme nuorin ja kolmas lapsemme aloitti päiväkodin elokuun alussa. Päiväkodin aloitus ei ole meille mikään uusi juttu, sillä olemme saman asian edessä nyt kolmatta kertaa. Esikoisen kohdalla hoidon aloitus oli vaikeaa, koska kyseessä oli ensimmäinen lapsemme ja kaikki oli meillekin ihan uutta. Nyt tiedämme jo etukäteen, miten päiväkotiarki sujuu ja mitä lapsi tarvitsee sinne mukaan. Mahdollisten alkuvaikeuksien jälkeen lapsi myös varmasti sopeutuu ja päiväkotiin lähtemisestä tulee arkipäivästä.
Uuden alku ei kuitenkaan ole minulle äitinä helppoa, vaikka se onkin tavallaan jo tuttua. Epätietoisuuden tilalla mielessäni leijailee haikeuden ja tietynlaisen luopumisen tunteita. Vielä hetki sitten sylissäni nukkuva vauva ottaa nyt askeleita kohti itsenäisyyttä. Hän on vielä pieni, mutta koko ajan askeleen kauempana minusta. Oma tahto kasvaa, taidot karttuvat ja hän on yhä enemmän oma persoonansa, irrallaan minusta. Olen tietysti onnellinen nähdessäni, että lapseni kehittyy ja kasvaa, mutta nyt kolmannen lapsen kohdalla tiedostan jo vahvasti sen, että pitkiltä tuntuvat yöt vauvan kanssa muuttuvat silmänräpäyksessä ensimmäiseksi koulupäiväksi.
Päiväkodin (tai muun hoidon) aloittaminen on iso askel lapsen sekä vanhempien elämässä. Siitä alkaa erilainen arki ja lapsen näkökulmasta katsottuna maailmaa avartuu uudella tavalla. Meidän perheemme on kokenut päiväkodin hyvänä asiana lapsen elämässä. Kohdallemme on osunut ihania varhaiskasvattajia, toimivia päiväkoteja sekä kivoja kavereita. Vilkas lapsemme on oppinut odottamista ja rauhoittumista, rauhallisempi lapsemme on taas saanut lisää itsevarmuutta ja luottamusta omaan tekemiseen.
Hyvät kokemukset päiväkodista kantavat pitkälle. Päiväkoti ei nykyisin ole vain lasten hoitopaikka, vaan varhaiskasvatusta. Lapsi saa päiväkodista valmiuksia koulun aloittamiseen sekä paljon ikä- ja kehitystasoista toimintaa. Lapset ovat tietysti erilaisia ja jokainen perhe valitsee itselleen sopivan tavan järjestää lasten hoitaminen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan useita erilaisia.
Meidän perheessämme toimivia keinoja onnistuneeseen päiväkodin aloitukseen ovat olleet vanhempien positiivinen ja kiinnostunut suhtautuminen kaikkeen päiväkotiin liittyvään, oman tärkeän unikaverin ottaminen mukaan hoitoon, illalla vietetty aika lapsen kanssa sekä lapsen erityinen huomioiminen heti hoitopäivän jälkeen. Haastavina aamuina on parasta jättää lapsi hoitoon turvallisen aikuisen syliin ilman epäröintiä. Useimmiten itku loppuu lähes saman tien, kun oma aikuinen on lähtenyt.
Hoito on alkanut sujumaan hyvin myös kolmannella lapsellamme, ainakin lapsen näkökulmasta. Äidille on muodostunut ongelmaksi muistaa jokaisen lapsen retket, kumisaappaat, vaatteiden nimikoinnit, vaipat ja vanhempainillat. Onneksi olen oppinut kolmannen lapsen myötä myös sen, että ei haittaa, jos lapsella on eriparisukat tai numeroa liian isot kumisaappaat.
Hyvää syksyn alkua jokaiseen perheeseen! 😊
Kirjoittanut: Sari Sahonen, Nokian Mammojen aktiivi ja kolmen lapsen äiti
