Lippu vedetään salkoon 20.11. Lapsen oikeuksien päivän kunniaksi ja teemaan sopien halusin pohtia, millainen sitten olisi se lasten unelmien Nokia, jossa lasten oikeudet toteutuisivat?
Monesti aikuisten keskusteluissa törmää fraasiin ”lasten parhaasta” ja siihen vedotaan toisinaan tilanteessa kuin tilanteessa, puolin ja toisin, pysähtymättä oikeasti pohtimaan, mitä se lasten paras on ja miksi asiaa ei kysytä suoraan lapsilta itseltään. Niinpä pohtiessani millainen olisi lasten unelmien Nokia, päätin esittää kysymyksen suoraa kohdeyleisölle, lapsille. Esikoisemme, kolme vuotiaan viikarin mielestä kysymys oli hieman hankala. Toki ymmärrän tämän, hänen ajatuksissaan asuminen Nokialla rajoittuu omaan kotiin ja naapuriltakin pitää monesti varmistaa, asuuko tämäkin siis Nokialla. Hetken kysymystä kuitenkin pohdittuaan vastaus oli selvä; olisipa kaikilla lapsilla omat tabletit ja että saisi leikkiä autoleikkejä aikuisten kanssa. Kahdeksan vuotiaan kummilapseni mukaan taas Nokialle tarvittaisiin lisää Hesburgereita ja pelikauppa, sitten Nokia olisi hänen silmissään unelma kunta lapsille.
Ehdin hetken ajatella, miten en ihmettele, vaikka toisinaan lasten mielipide jätetään kysymättä ja aikuiset pohtivat sitä ”lasten parasta” keskenään, kun ajatukset ovat niin lapsellisia, kunnes tajusin ravistella itseäni kunnolla. Tabletti- ja Hesburger-unelmien takana piilikin ehkä totuus. Voisiko asian siis nähdä niin, että lapsille hyvässä kunnassa varmistetaan, että jokaisella lapsella on tasavertainen mahdollisuus elämään niin, ettei perheen tulotaso vaikuttaisi liiaksi lapsen arkeen. Ehkä kunta ei voi lahjoittaa jokaiselle lapselle tablettia suoraan kotiin, mutta huolehtia, että jokainen perhe saisi riittävän taloudellisen ja henkisen tuen ja lasten mahdollisuudet oppia ja toimia olisivat tasavertaiset. Unelmien Nokialla jokaisella lapsella olisi mahdollisuus saada osakseen aikuisen aitoa läsnä oloa, mukaan heittäytymistä ja kiinnostusta lapseen ja hänen tekemisiinsä – ilman että aikuisen keskittyminen herpaantuu television tai älylaitteen ruutuun. Kahvin saa kuitenkin ottaa mukaan autoleikkeihin, niin ainakin meillä kotona lasten luomat säännöt sanovat. Kun toiveena ovat Hesburgerit ja pelikaupat voidaan ehkä ajatella, että lapsille on tärkeää, että heille on paikkoja, joissa kokoontua, tavata ystäviä ja viettää aikaa samoin, kuin saada harrastaa omalla asuinpaikallaan monipuolisesti kaikkea.
Huolehditaan siis me aikuiset, että kuulemme lapsia, niitä lapsellisiltakin vaikuttavia ajatuksia ja varmistetaan niin kuntalaisten, kuin päättäjien toimesta, että Nokia pysyy ja kehittyy lapsiystävällisenä kuntana. Pidetään lasten ääni korkeana ja huolehditaan, että kaikkien lasten ääni tulee kuuluviin; isojen ja pienten, kaikista taustoista ponnistavien, myös niiden heikossa asemassa olevien.
Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Nokian Uutisissa 20.11.2020.
Teksti: Emmi Ruotsalainen, Nokian Mammojen aktiivi ja kahden lapsen äiti
